Karhumäessä sijaitsee yksi Karjalan sotahistorian mielenkiintoisimpia kohteita – toisen mailmansodan aikaiset suomalaiset puolustuslinjat.

Suomalaisjoukkojen vallattua kaupungin joulukuussa 1941 suomalaisen sotilasjohdon eteen nousi kysymys vahvan tukialueen perustamisesta kaupungin alueelle. Vuoden 1944 kesään mennessä kaupunkia kolmelta puolelta ympäröivät kukkulat olivat jo muuttuneet vahvoiksi tukikohdiksi lukuisine tulipesäkkeineen, joita olivat suojaamassa piikkilanka-aidat ja miinakentät. Tuliasemat oli hakattu kallioon ja naamioitu huolellisesti. Ne olivat monimutkaisia rakenteita, ja ulkoapäin niistä näkyi vain panssaroitu kupu, jossa oli tähystys- ja tuliaukkoja. Tilanne oli kehittynyt niin, että sodan loppuvaiheessa Karhumäen sotilaskapasiteettia ei melkein käytetty, ja kesäkuussa 1944 neuvostojoukot valtasivat kaupungin takaisin. Osa puolustuslinjasta räjäytettiin, laitteisto purettiin.

Nykypäiviin ovat säilyneet kallioon hakatut tulipesäkkeet, kasarmit, pommisuojat, kiviset panssariesteet ym. sotainsinöörilaittet.

13. kesäkuuta 2004 Karhumäessä suomalaisten puolustuslinjojen alueella järjestettiin sotahistoriallinen festivaali, jonka nimi on Karjalan rajat – Karhumäki. Se on osa Karjalan miehittäjistä vapauttamisen 60-vuotisjuhlaksi järjestettyä festivaaliparaatia. Järjistäjinä olivat Karhumäen paikallinen itsehallinto ja Karjalan tasavallan kulttuuriministeriön historiallisten ja kulttuurimuistomerkkien käyttö- ja suojelukeskus sekä Karhumäen kaupunginmuseo.

Sotahistoriallisiin kohteisiin liittyvät maamme historian traagiset tapahtumat, siksi festivaali alkoi Karhumäkeä puolustaneiden ja vapauttaneiden neuvostosotilaiden haudalla pidetyllä muistotapahtumalla.

Festivaali pidettiin kaupungin laidalla Lysuha-nimisellä vuorella. Taistelukohtauksen rekonstruktio järjestettiin aidolla sodanaikaisella suomalaisjoukkojen puolustuslinjalla. "Suomalaiset sotilaat" kävivät puolustustaistelua sodan ajoilta säilyneestä tulipesäkkeestä. Punaisen armeijan joukkojen onnistuneen hyökkäyksen seurauksena tulipesäke vallattiin ja sen yllä liehuneen Suomen lipun tilalle pystytettiin Neuvostoliiton lippu. Taistelukohtauksen alkuperäiset univormut ja varusteet, pyrotekniset tehosteet lähensivät historiallisen tulkinnan todellisuuteen. Tuon vuoden 1944 taistelukohtauksen esittivät Petroskoin Stjag-nimisen sotahistorian ystävien klubin ja Pietarin sotahistoriallisen rekonstruktion klubien jäsenet.

Kulttuuriohjelma samoin kuin muutkin festivaaliin liittyneet tapahtumat olivat sota-aiheisia. Konsertissa kuultiin kansankuoron esittämiä sota-ajan lauluja, toimi kenttäkeittiö. Festivaalin vieraat tutustuivat oppaan johdolla puolustuslinjan suurimpaan kohteeseen, kallioon hakattuun sotilaskasarmiin. Koska paikalla ei ollut sähkövaloa, kasarmin sai nähdä vain soihtujen valossa, mikä puolestaan korosti vaikutelmaa.

Petroskoin matkatoimistojen edustajat osallistuivat festivaaliin järjestettyyn mainosmatkaan, ja heidän mielestään tämä vaikuttava esitys voidaan ottaa Karjalaan tulevien turistien matkaohjelmaan. Mainosmatkan jäsenet tutustuvat Karhumäen infrastruktuuriin, majoitus-, ruokailu- ja virkistyspaikkoihin.

Sotahistoriallinen festivaali auttoi katsojia syventymään historiaan, siitä tuli keino tehdä tunnetuksi sotahistoriaa ja se on kunnianosoitus niille, jotka puolustivat maata isänmaallisen sodan aikana.

Karjalan Tasavallan kulttuuriministeriön
historian ja kulttuurin muistomerkkien suojelun ja käytön
keskuksen lehdistöpalvelu